keskiviikkona, syyskuuta 29

OLETKO NÄHNYT JO VALON?

(Klik)
VALO-projekti = parhaat vapaat ohjelmat (windowsille)!

VALOn kehitysmalli tuottaa loistavia ohjelmia avoimelle tietoyhteiskunnalle. Vastusta suljettua, käyttäjiä rajoittavaa tietoyhteiskuntaa – suosi VALOa!

Pingviinivaakunan linkistä löytyy ladattava Valo-CD:n levykuva (jonka voi toki tilata myös fyysisenä levynä á 10 € ilman postimaksuja). Cd sisältää ohjelmakirjaston, jolla tavallinen tallaaja pärjää tosi pitkälle. Suurin osa VALO-CD:n ohjelmista on käyttöjärjestelmäriippumattomia. VALO-CD:n saa ladata ilmaiseksi ja sen kopiointi ja edelleen jakelu on sallittua – jopa suotavaa!

maanantaina, syyskuuta 27

HYVINKÄÄN SVEITSI!

(Klik!)
Kunhan Hyvinkään keskustasta on saatu purettua kaikki vanhat rakennukset, on vuorossa kuulemma Sveitsin perinteikäs hyppyrimäki. Jo vuonna 1935(!) pystytetty hyppyri on nykyisin maailman mitassakin ainoalaatuinen hirsirakentamisen taidonnäyte. (Onneksi linkin takaa löytyvä räjäytysvideo on toistaiseksi vain huonoa huumoria). Mäkiennätys on muuten Matti Nykäsen hallussa 64,5 m!

lauantaina, syyskuuta 25

IDIOT MEETING IDIOT


Tuli käytyä ankallisteatterissa kokemassa "Idiootti". Sikälikin hyvä paketti, että ensin ohjaaja Janne Reinikainen pohjusti ja keskusteli näytelmästä sekä satuin vielä törmäämään vanhaan, huonoon hyvinkääläiseen ystävääni, joka on talossa töissä ja järjesti minulle yksityisen sightseeingin työpaikkansa "kulisseihin" ym. edullista tarjoomusta.

Reinikainen oli kuulemma lähettänyt Hesarin Maria Säkölle hänen kritiikkinsä luettuaan Dostojevskin kyseisen kirjan with love. Hannu-Pekka Björkman urakoi komeasti, mutta kyllä totisesti koko muukin porukka. Osa näyttelijöistä myös soittaa Idiots-bändissä. Musiikki soikin melkein koko ajan. Meno on muutenkin melkoista. Veri lentää ja pelätä saa, ettei koko teatteri syty tulista palamaan. Juha Muje saa irroitella sydämensä pohjasta juopottelukohtauksessa. Minttu Mustakallio peittoaisi kenen tahansa suomalaisen laulajan. Ismo Kalliota ja Elli Castrénia ei uskoisi ikäisikseen. Eli suosittelemme!

torstaina, syyskuuta 23

EI KÄDETTÖMILLE


(Klikkaa isommaksi!)

Roman Schatz ja Pertti Jarla ovat julkaisseet
"Käsikirjan" eli tee se itse -oppaan miehille.

"Hyvä käsi pitää olla kuten korttipelissä!"

perjantaina, syyskuuta 17

CIVILIZATION I DON´T WANT YOU!

(Klik!)
Legendaarinen rumpali Tage Manninen sitten otti ja lähti 84-vuotiaana. Hän soitti mm. Dallapé-orkesterissa. Kuriositeettina tässä hänen uskomaton tarzan-ulvaisunsa
Henry Theelin (light-rasistiselta?) vuoden 1948 foxtrotilta "Sivistys".

torstaina, syyskuuta 16

SANTRA JOOGAA

(Klik!)
Ähtärin eläinpuiston joogaavista karhuista on tullut maailmankuuluja.

keskiviikkona, syyskuuta 15

KALPEANAAMA PUHUU!


video
Palefacen levy "Helsinki - Shangri-La" julkaistiin tänään!
Ohessa nimikappale.

perjantaina, syyskuuta 10

TERVEH, TERVEH

(Klik)
Santtu Karhu ja Talvisovat eilen Riihimäellä
(anteeksi, että äänitykseni on ihan peestä).
Parempaa laatua MySpacesta täältä.

keskiviikkona, syyskuuta 8

PUHASTUS


Tässä Jaan Kaplinskin blogista vapaasti kääntämäni kirjoitus:

SOFI OKSANEN JA STALININ PALKINTO

Sofi Oksasen "Puhdistus"-romaanin valtava menestys ällistyttää minua. Mutta muistaen kirjoja, joita luin lapsuudessani, ymmärrän sitä jollain tasolla. Viisikymmentäluvun alkupuolella minulla ei ollut montakaan kirjaa luettavana Eestissä ja myöhemmin luettuani melkein kaikki itsenäisessä Eestissä julkaistut lastenkirjat, jotka sain käsiini, aloin lukea enimmäkseen aikuisille tarkoitettua neuvostokirjallisuutta. Näiden käännösten joukossa oli tusinan verran Stalin-palkittuja. Jotkut niistä olivat hyvin kirjoitettuja kuten Aleksei Tolstoin Pietari Suuri ja Viktor Nekrasovin Stalingradin juoksuhaudoissa. Suurin osa muusta oli nimetöntä, sumeaa koko- tai puolimytologista tarinaa sadistisista saksalaisista ja heidän apureistaan antisankareina ja urheista, isänmaallisista partisaaneista sankareina. Kaikesta huolimatta nämä kirjat täyttivät syvän psykologisen tarpeemme satuihin sankareista ja konnista. Oksasen kirja asettuu samaan kategoriaan lapsuuteni stalinististen kirjojen kanssa, sankarit ja antisankarit ovat vain vaihtaneet paikkojaan. Se on taitavasti kirjoitettu kauhutarina, jossa ruumiita riittää. OK.

Ainoa mutta vakava vastalauseeni kirjasta on, että se on olevinaan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä 1900-luvun toisella puoliskolla ja on näemmä hyväksytty sellaisena yleisesti Euroopassa ja Amerikassa. Sofi Oksanen, jolla ei ole suoranaista kokemusta ajasta ja tapauksista, joita hän kuvaa, on ottanut osan elämäämme ja solminut sen yhteen ideologismytologisen kirjallisuuden ikiaikaisten sääntöjen mukaan ja on nyt myymässä sitä länteen. Hän myy vääristeltyä versiota elämästämme. Elämämme Neuvosto-Eestissä ei ollut kauhutarina! Totta kai oli monia hirvittäviä episodeja ja terrorin vuosia, mutta kaikkiaan elämämme oli usein melko kiinnostavaa ja hauskaa. En voi hyväksyä ajatusta, että oma, vanhempieni, ystävieni tai kollegojeni elämä ei olisi ollut elämisen arvoista tai että olisimme tunteneet elävämme vankeina suuressa vankileirissä. Se oli kurja maa, mutta maailmassa oli silloin kuten nytkin paljon kurjempiakin maita. Yksi perusvakaumuksistani on, ettei Saatanaa ole (luultavasti ei myöskään Jumalaa, mutta se ei ole nyt tässä tärkeää). Neuvostoliitto ei ollut saatanallinen maa. Ja elämämme, jota elimme 1900-luvun toisella puoliskolla tässä maassa, ei ollut elämää joidenkin saatanallisten sääntöjen mukaan eikä Saatanan tai hänen kätyriensä valvonnassa. En halua, että kukaan ottaa minulta pois elämääni ja myy siitä väärennettyä versiota tietämättömille ihmisille ulkomailla. Dixi.

perjantaina, syyskuuta 3

URKKI 110 VUOTTA


Eräs muistelo entisen adjutantin, Esa Seppäsen kirjasta
"UKK:n syvä jälki" (2009):

Kekkonen jatkoi juomista pitkälti yli 70-vuotiaaksi. Joulukuussa 2003 Helsingin Sanomat kertoi Kekkosen viinanhuuruisesta Neuvostoliiton-matkasta syksyn 1972 EEC-neuvottelujen yhteydessä. Neuvottelujen jälkeen vapautunut presidentti oli vetäytynyt kosteille jatkoille ja ollut vielä aamullakin niin kovassa vauhdissa, että kun hän yhdessä Neuvostoliiton pääministerin Aleksei Kosyginin kanssa lähti Svetogorskiin muuraamaan tehtaan peruskiveä, hänen henkilääkärinsä täytyi pistoksella taltuttaa hänet lepäämään junamatkan ajaksi.

Muutaman tunnin kuluttua Kekkonen oli kuitenkin jälleen täydessä iskussa ja piti sujuvan puheen ilman paperia. Alkoholinkäyttö jatkui lounaalla ja saunassa, ja lisää viinaa haettiin välillä jopa Suomen puolelta. Kun isäntien edustaja, Finn-Stroin toimitusjohtaja Risto Kangas-Ikkala palasi Imatran Alkosta, presidentin adjutantti Urpo Levo ilmoitti, että Kekkonen oli juonut niin paljon, ettei hänelle saanut enää tarjota mitään alkoholia. Muutaman minuutin päästä saunalle saapui presidentti, joka totesi ensi töikseen Kangas-Ikkalalle, ettei Levolle saanut tarjota enää viinaa, koska tämä oli ryypännyt liikaa.

Kostea saunominen jatkui pitkään, eikä viina loppunut kesken. Adjutantti Levo yritti useaan otteeseen taivutella Kekkosta lähtemään, sillä presidentin oli vielä samana iltana määrä vihkiä Suomen puolella Mansikkalan silta, jossa pari ministeriä ja sankka yleisö jo odotteli sateessa. Presidentti ei pitänyt kiirettä, vaan lauloi Kotkan ruusua ja saunoi. Kun Kekkonen viimein saatiin autoon, Kangas-Ikkala oli varma, että känninen presidentti munaa itsensä. Hämmästyttävällä viinapäällä varustettu 73-vuotias valtionpäämies kuitenkin tokeni muutaman kilometrin automatkan aikana ja vihki satapäisen väen edessä Mansikkalan sillan käyttöön.